Bio

Miten Janista Tuli Jani?

Janin perheeseen tuli piano hänen ollessaaan neljävuotias. Jo varhain musiikkileikkikoulussa hänen poikkeuksellisen voimakas musikaalisuutensa pantiin merkille ja jo kuusivuotiaana hän pääsi Keravan Musiikkiopistoon klassisen pianon opetukseen. Myöhemmin hänet valittiin Keravan Keskustan Ala-asteelle musiikkiluokalle, jonka opetusohjelmaan sisältyi normaalia enemmän musiikkia ja paljon aktiivista kuorotoimintaa. Kitara tuli sivusoittimena mukaan 11-vuotiaana ja lopulta saikin sitten Janin täysin pauloihinsa, jättäen klassisen pianonsoiton varjoonsa. Jani lopetti klassisen pianon 15-vuotiaana ja kitarasta tuli hänen pääsoittimensa.

Bänditoimintaa alkoi olla jo kuudennella luokalla ja Musiikkiopiston kevyen puolen opetukseen se kuului myös vahvasti. Hänet tunnettiin noihin aikoihin lähinnä virtuoosimaisena kitaristina, jonka suurimpia kitaristi-idoleita olivat saman aikakauden tähdet kuten Steve Vai, Joe Satriani, Gary Moore, Eric Clapton, Mark Knopfler, Steve Lukather, Jimi Hendrix ja Stevie Ray Vaughan.

Osoituksena kitaristintaidoistaan hän sai 15 -vuotiaana Nuorison Taide- ja Kulttuuritapahtumassa erikoismaininnan nuorena kitaristina. Tästä innostuneena hän yritti sinnikkäästi Sibelius-lukioon, joka oli hänelle kuin muusikon mekka. Siivittääkseen pääsyään hän keräsi ison kasan suosituksia lukuisilta soitonopettajilta ja Suomen eturivin muusikoilta, jotka olivat kuulleet hänen soittoaan vuosien varrella. Pääsy Sibelius-lukioon jäi kuitenkin haaveeksi huonon lukuaineiden keskiarvon takia.

Lead-laulajan osaan hän tutustui ensimmäisen kerran 16-vuotiaana, kun hänen bändiinsä Tumman Kaunis ei ollut muita laulajia saatavilla ja bändikaverit puhuivat hänet ympäri. Jani sävelsi ja sanoitti bändille materiaalia – bändi tosin haki vielä musiikillista linjaansa, koska vaikutteina oli lähes kaikkea Kolmas Nainen –yhtyeestä Dream Theateriin.

Bändin biiseissä kuului perinteinen suomirock ja lievät proge -vivahteet, korostaen soittajien teknistä osaamista. Tumman Kaunis -yhtyeen tarina päättyi kuitenkin armeija-aikaan, muiden bändin jäsenten keskittyessä opiskeluihinsa. Jokainen joutui tekemään valintansa ja Jani oli oman sydämen valintansa tehnyt jo kauan sitten. Bänditoiminnan ohessa hän myös opetti kitaransoittoa yksityisesti noin kaksi ja puoli vuotta.

Varusmiespalveluksen Jani suoritti mm. Kaartin Soittokunnassa kitaristin tehtävissä. Armeijan jälkeen hän jatkoi soittamista lukuisissa bändeissä, kuten Elegia, Väiski ja Harhalaukaus sekä Telharmonics.

Janin vielä etsiessä varmaa toimeentuloa ja ammattia, paikkaansa yhteiskunnassa, hän kuitenkin tunsi olevansa pahasti ristiriidassa itsensä kanssa. Sydän tahtoi jotain aivan muuta kuin toimistotöitä ja työskentelyä vakuutusalalla. Kun hän samaan aikaan sijoitti suuren osan tuloistaan soittimiin ja äänityslaitteisiin, tunsi hän olevansa oravanpyörässä. Töitä tehtiin vain, jotta saataisiin kalliit soitininvestoinnit ja elämän oppirahat maksetuksi.

Jani tekikin radikaalin päätöksen, jätti vakuutusalan ja siirtyi Sinebrychoffille trukinkuljettajaksi. Vaikka työ oli kolmivuorotyötä, Jani piti kuitenkin työn sitomattomuudesta, siitä, että kun teki työnsä huolella ja antaumuksella, ei kenelläkään ollut valittamista. Sai olla oma itsensä: pitkätukkainen, kuuteen otteeseen korvarengastettu muusikonrenttu.

Eräänä marraskuun iltana vuonna 2001 Jani sai puhelun kaverilta nimeltä Jussi Andelin, joka kertoi Elvis-show –visiostaan, jota oli toteuttamassa Keravan Teatterille, ja kysyi Janin halukkuudesta lähteä mukaan musiikillista antia väsäämään. Jani suostui ja siitä alkoi pitkä prosessi ja ajanjakso, joka muutti musiikin asemaa Janin elämässä positiivisempaan suuntaan. Elvis-show kasvoi kuin pullataikina, ja niin kasvoi myös Janin halu tehdä siitä musiikillinen spektaakkeli, mahdollisimman autenttinen kopio Elvis Presleyn 70-luvun Las Vegasin ja Hawaijin live-konserteista. Jani transkriptoi (nuotitti) ja osittain myös sovitti uudestaan taustalauluosuudet 22:een Elviksen kappaleeseen -lopputuloksena syntyi 76 sivua käsinkirjoitettuja taustalaulupartituureja. Tämän lisäksi Jani myös treenasi bändin mahdollisimman autenttiseen ja kovatasoiseen suoritukseen. CC-Rider Tour 2003 ja myöhemmin myös CC-Rider Comeback Special '04 olivatkin upeita niin musiikillisesti kuin visuaalisestikin.

Kun kiertue oli ohi ja pillit laitettu pussiin, Jani alkoi hiljalleen valmistella ensimmäistä omakustannesinkkujulkaisuaan rahallisten varojensa raameissa, kunnianhimoisena tavoitteenaan soittaa biiseihinsä kaikki soittimet itse. Yhden biisin Jani ehtikin tehdä, ja lukuun ottamatta viuluosuuksia Jani soitti ja lauloi kaiken itse.

Pian tämän jälkeen alkoikin tv:ssä pyöriä mainoksia tulevasta Idols-ohjelmasta. Jani suhtautui alkuun ohjelmaan hiukan varauksella, olettaen ohjelman olevan jonkinlainen "Popstars II" - ei siis hänen heiniään. Helsingin Idols-karsinnoissa Paasitornissa Jani kuitenkin ilmoittautui kilpailuun ”mustana hevosena”, saaden ilmoittautumisnumeron 1524. Tuo perjantai-aamu sitten muuttikin Janin elämän kertaheitolla, ja sillä samaisella tiellä hän on edelleen. Tulevaisuus näyttää mitä tähtiin on kirjoitettu.

Jo ala-asteella opettajan kysyessä Janilta 'miksi aiot isona?' hän vastasi ponnekkaasti: "Minusta tulee joko rlrlrlallikuski tai rlrlrlokkitähti!"